Täällä taas pitkästä aikaa! :)

Kiirettä pitänyt Lontoon ja tämän ihanan alkukesän kanssa. Ikinä en ole näin kovasti helteistä tykännyt! Talvi oli niin pitkä ja kylmä ja luminen, joten tämä on kyllä tervetullutta vaihtelua. Toivottavasti kesään mahtuu vielä monen monta tällaista päivää...

Niin, kävin Lontoossa, taas. Ihana reissu ja taas tuli paljon uutta nähtyä. Windsorin linna on upea paikka, suosittelen suuresti. Towerin sillan ja linnan näin nyt ekaa kertaa, vaikka olinkin Lontoossa jo kolmatta kertaa. Neljännellä kerralla haluan mennä Towerin linnaan sisälle. Ja jos Buckinghamin palatsiin pääsisi sisälle asti. Se on nyt nähty kolme kertaa, joka kerta kylläkin eri suunnasta ;D

Reissussa ollessani en miettinyt pätkääkään mitä suuhuni pistin. Ihme kyllä, se ei näy. Itseasiassa paino on vähän pudonnut :D Ehkä siihen vaikutti se, että kolme päivää tuli käveltyä melkein 12 tuntia per päivä. Tuliaisiksi "piti" ostaa itselle tuliaisiksi Cadburyn Roses konvehteja. Siinä rasiassa ei ole yhtään pahaa namia. Rajoitin ostoksen kuitenkin vain yhteen rasiaan, mutta Lontoossa asuvalle ystävälleni sanoin, että niitä saa mulle tuoda kun hän tulee Suomeen ;) Onneksi he käyvät täällä melko harvoin. Ehkä mahdollisesti jouluna, jos sittenkään, saan niitä. Tällä hetkellä siis karkkivapaata vyöhykettä ei ole, mutta mä teen parhaani, että pian taas olisi ;)

Onneksi näillä helteillä ei oikein ole ruokahalua. Eilistä Suomen lätkäpeliä varten ostin sipsejä. Hieman harkitsematon teko. Mä en kyllä usein sorru sipseihin, niin sallittakoon tämä minulle ja kun pussi ei vielä ole tyhjä, niin ei kai se sitten niin paha juttu ollutkaan...? Selittely on muuten ylipainoisen ihmisen taito. Sitä osaa selittää sekä itselleen että muille herkkujen oston parhain päin.

Mä muuten jätin ne jugurtit aamuvälipalana. Eli vähän vähemmän sokeria tulee. Tai en mä tiedä, kun vaihdoin ne Elovena-välipalakekseihin ja niissäkin on jonkin verran sokeria. Mutta niissä on myös kuitua ja ihan selvästi ne pitää nälän poissa kauemmin kuin se jugurtti. Jugurtista puheen ollen, löysin Pirkalta juotavia jugurtteja, joista on vähennetty sokeria. Pitihän niitä ostaa ja ne on hyviä. Ruuan päälle pari kulausta ja siinä on jälkkäri :)

Eiköhän tässä taas ne tärkeimmät. Yritän piipahtaa useammin :)

Vappujuhlinta takana ja "muutama" turha kalori elimistössä. Mä olen vakaasti sitä mieltä, että välillä on annettava itselleen lupa juhlia. Ei tästä mitään tulisi, jos mä koko ajan vaan miettisin, et en voi tuota enkä tuota ottaa. Tai siis juhlatilanteissa. Silloin ei ajatella kaloreita, vaan iloista mieltä.

Arkeen palasin tänään. Eilen söinkin viiden ihmisen edestä. Siltä se ainakin tuntui. Krapula on jännä juttu, kun ensin himoitsee suolaista ja rasvaista ja kohta sitten makeaa ja sitten taas suolaista ja niin edespäin. Olin eilen siis aikamoisessa noidankehässä. Mutta mulla oli ihan älyttömän kiva vappuaatto karpalolonkeroja nauttiessa ja suurimman osan kulutin jo baarissa tanssilattialla. Jestas, miten kivaa tanssiminen on! Pitää varmaan alkaa itsekseen kotona tanssahtelemaan hyvän musiikin tahdissa.

En ole varmaankaan maininnut erästä harrastustani, mikä saattaa vaikeuttaa painonpudotusurakkaani. Mä tykkään leipoa. Uusia reseptejä on hauska kokeilla ja muokata niitä omanlaisiksi. En mä joka päivä saati joka viikkokaan leivo, mutta ohjeista tulee aina melko isoja satseja. Yksin eläjän on sitten tuhottava yksin kaikki luomukset. Mä teen monesti kaksinkertaisen annoksen ja vien suurimman osan töihin. Siten pääsen maistamaan uusia leivonnaisia ilman, että niitä olisi mulla moneksi viikoksi. Tänään leivoin valkosuklaa-limemuffinsseja. Tällä kertaa vain yhden satsin ja pakkaseen menee suurin osa vierasvaraksi/sokerinhimon tyydyttäjäksi. Jostain syystä mä "unohdan" pakkasessa olevat herkut. On ilmeisesti ihan liian vaikeaa ottaa pakastimesta yhtä pullaa tms. ja sulattaa se mikrossa. Mutta löytyypä sitten aina jotain.

Sitten himpun verran mukavempiin juttuihin. Islannin tulivuori ei tällä hetkellä taida estää mun torstaina koittavaa Lontoon reissua!!! JEE!!! Paitsi että mä näen Windsorin linnan kaiken muun lisäksi, mä näen taas mun rakasta ystävää, joka asuu Lontoossa. Ystävän takia mun on ensi viikolla tuotava karkkia karkkivapaalle vyöhykkeelle. Hän sanoo Suomi-karkin olevan paaaljon parempaa kuin sikäläisten tekeleet. Luulenpa hänen olevan oikeassa. Irttaripussi pitää kuulemma käydä hälle kasaamassa. Miehensä tykkää liköörikonvehdeista, joten niitäkin on hankittava. Ovat muuten tammikuussa ostaneet oman kodin. Näin ollen tupaantuliaislahjojen kanssa käyn matkaan. Kaverille Muumi-muki ja pari Muumi-käsipyyhettä ja miehelle Ratcatsien cd:n. He olivat joulun aikaan Suomessa ja mies ihastui Baseballsien musiikkiin. Reilu kaveri kun olen, vien nyt suomiversion. Saa nähdä, mitä tykkää!

Joko se on kolmas viikko menossa...? Tai vasta, ihan miten sen nyt ottaa. Kävin eilen porukoiden vaakalla ja niillä on paaaaljon kivempi vaaka kuin mulla. Miten se voikin näyttää 2 kiloa vähemmän kuin oma vaaka?

Motivaatiota painon pudotukseen ei tällä hetkellä oikein ole. Tosin kävin tänään vaatekaupoissa ja kaikki "isojen tyttöjen" mallit oli ihan hirveitä. Pääsis edes kokoon 48 niin jo alkais löytyä normikaupastakin vaatteita. Jospa se nyt sitten vähän motivoisi.

Huomasin tänään aamuvälipalajugurttia syödessäni, että se oli ihan hirveän makeaa. Kaipa niissä jonkin verran sokeria on, joten kävin tänään kaupassa ja hommasin itselleni vähäsokerisimpia vaihtoehtoja. Mä olen ollut sitä mieltä, että se aamukahvin kanssa nautittu jugurtti on auttanut mua paremmin jaksamaan lounaaseen. Ei ole verensokeri heitellyt ja tulee otettua lounaalla pienempi annos. Kokeilen nyt sitten Eloveenan välipalakeksejä. Meinasin ensin ottaa Eloveenan välipalajuomaa, mutta siinä oli melkein yhtä paljon sokeria kuin jugurtissa. Pitää vaan muistaa, ettei niitä keksejä vedetä sitten niin että napa ratkeaa. Ostin kaupasta myös smoothieta ja juotavaa jugurttia, mistä on vähennetty sokeria. Taidankin ensin kokeilla niitä siinä aamussa ja vasta sitten niitä keksejä.

On mun kyllä jotain tunnustettava; jäätelöaltaalla sorruin. Mutta se oli jotain Fruit and ice-juttua eli ei varsinaista jäätelöä. Koti pysyy edelleen karkittomana ja siitä mä olen aika ylpeä. Karkkia en ole 3 viikkoon ostanut, JEE!!!

Huh huh, mikä päivä! Työkaveri oli sairastunut ja meitä siis kaksi 10 vilkkaan lapsen kanssa. Vilkas on meidän lapsista puhuttaessa välillä aliarviointia. Ehtivät tehdä kaikenlaista sekä hyvässä että pahassa, yleensä siinä pahassa. Olin aamuvuorossa ja jäin touhuaamun jälkeen vielä kehityskeskusteluun. Kaksi tuntia pomon kanssa puhuttiin asiaa ja asian vierestä. Ihan hyvä fiilis jäi, vaikka menetetty ammuvuoro kaivelee. Seuraava on vasta ensi viikon perjantaina, mutta onneksi pääsee vapun viettoon ajoissa

Ajaessani töihin, maha alkoi murista vietävästi. Mitäpä muutakaan se voi tehdä klo 7? Töihin siis kaupan kautta. Omenan saalistin pahimpaan nälkääni ja onneksi kahdeksan jälkeen sai nauttia puuroa lasten kanssa. Onko oikeasti mitään parempaa työpaikkaetua kuin että saa halutessaan joka aamu syödä puuroa aamupalaksi? Kotona ei itselleen viitsi tehdä, joten käytän tilaisuuden hyväkseni silloin, kun se on mahdollista. Aamupalaksi siis ruispuuroa ja näkkäriä, laimennettua omenamehua kaiken sen alas huuhtomiseksi. Niin ja tietenkin vettä! Aamukahvin seuraksi Activia ja lounaalla pastaa ja tomaattikasviskastiketta maidon ja ruisleivän kera. Olen muuten pääasiallisesti kasvissyöjä. Syön kanaa ja kalaa, mutten punaista lihaa. Kalan syöminenkin on vähän siinä ja tässä, mutta yritystä riittää

Olen töissä pyytänyt emäntää laittamaan mulle lasten lautasen lounaalle. Pienempi lautanen, pienempi annos. Se vaan, että lasten lautaset on yhtä kuin syvät lautaset, joten lautasessa on reunat. Näin ollen on helpompi kasata sitä ruokaa...  Välipalaksi jyvämuhku juustolla (17%) ja iltaruuaksi perunamuusia, kalkkunamureketta ja porkkanaraastetta. Iltaruoka oli vähän turhan iso, mutta yritän tuossa vielä iltapalaksi syödä omenaa ja päärynää. Ja otinhan mä pari palaa Paholaisen kakkua kahvin kanssa... Mutta siinä olikin tämän päivän herkut!

Totesin tänään, että taitaa olla parempi olla menemättä kauppaan suoraan töistä. Siinä vaiheessa yleensä se makean himo iskee, kun on nälkä ja väsy. Karkilla saisi niin helposti häivytettyä sen nälän tunteen, mutta kun sen tietää, ettei yksi karkki riitä. Se on syötävä koko pussi. Onneksi mulla on nyt kaappi täynnä ruokaa ja kauppareissu on edessä vasta loppuviikosta.

Mä olen ollut melko ylpeä loppuviikon toiminnastani. Liikuntaa en ole vielä ottanut kuvioihin mukaan, mutta ruokailun osalta homma alkaa toimia. Karkit on jääneet kauppaan, töissä olen kohtuudella ottanut kahvipöytätarjottavia ja olen pyrkinyt rytmittämään syömistä pitkin päivää. Aamupala joka aamu, töissä aamukahvin kanssa jugurttia (Activiaa, jotta vatsa ei turpois), lounas lautasmallin mukaan, välipala, iltaruoka joka päivä viiden aikaan (paitsi näin viikonloppuisin) ja illalla vielä pieni iltapala. Vähän on semmoinen olo, että on koko ajan syömässä, mutta kohtuudella mennään. Eikä mun syömisistä varmaan tule tarpeeksi kaloreita, mutta eipähän ne kulukaan sohvannurkassa köllötellessä.

Eilen oli kaveri käymässä, kun suunniteltiin yhteistä Lontoon matkaa. Pilkoin paprikaa, kurkkua ja porkkanaa ja niitä mutusteltiin dipin kanssa. PALJON parempi vaihtoehto kuin karkkia iso säkki. Kaveri kyllä toi mukanaan kaksi Lontoon raepussia Lontoon reissun kunniaksi, mutta ne oli pieni ja avattiin vaan toinen. Toisen käskin kaverin ottaa mukaansa, etten olisi sortunut. Olihan meillä sipsejäkin dipattavana, mutta sipsejä jäi, kun taas kasvislautanen tyhjeni kokonaan  Kauhistuttaa kyllä tuo Islannista tuleva tuhka. Kolmen viikon päästä pitäisi olla Lontoossa ja tällä hetkellä sanovat, että tulivuoren purkautuminen saattaa kestää pahimmillaan puoli VUOTTA!!!  Minä haluan sinne reissuun, sitä on odotettu tammikuusta lähtien...

Tilasin muuten tuossa kuukausi sitten KG-lehden ja ensimmäinen numero tipahti postiluukkuun tällä viikolla. Kuinka ollakaan, lehdessä oli juttua ruokariippuvuuksista! Sen perusteella ja eilisen kaverin kanssa jutustelun jälkeen, otan vähän sanojani takaisin. En ehkä olekaan niin riippuvainen sokerista kuin kuvittelen. Vielä en ole siinä pisteessä, että pelkkää sokeria makeanhimossani suuhuni lappaisin (kaverini kuulemma tekee näin). Mutta makeat herkut on mielessä päivittäin. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun iltakahvia keittelen. Ostin kaupasta korppuja, jos vaikka sillä homma hoituisi. Onhan niissäkin kaloreita, muttei varmasti yhtä paljon kuin suklaalevyssä. Suklaalevy nimittäin menisi illassa, korppuja menee yksi, korkeintaan kaksi.

En kuitenkaan suostu totaalikieltäytymiseen. Se ei minulla toimisi, vaan ihan varmasti repsahtaisin ja pahasti. Olisin todennäköisesti joku kaunis päivä kaupassa ja irttarilaatikoiden kohdalla napsahtais. Lappaisin kahdella kädellä kaikkea mahdollista suuhuni ja vartijat joutuisivat raahaamaan takahuoneeseen odottamaan poliisin ja/tai mielenterveyshenkilökunnan tuloa. Karkki siellä, keksi täällä ei siihen nähden ole niin paha asia. Kunhan vaan pysyn karkkihyllyiltä poissa ja saan pidettyä kotini karkittomana.