Eilen päätin vakaasti, että tänään alkaa syömisen suhteen uusi elämä. Töissä kaikki näytti vielä valoisalta. Otin ruokaa maltillisesti, eikä kahvipöydässäkään ollut hirveitä määriä herkkuja. Töissä ollaan kaikki aikamoisia herkkupeppuja, joten kahvin kanssa löytyy melkein päivittäin jotain.

Kotimatkalla se alkoi. Hirveä makean himo. Jätin suosiolla kauppareissun tekemättä, koska arvasin miten siinä olisi käynyt. Ja muistin, että kotona on kummipojan tuomia tuliaiskarkkeja jäljellä. Ei ole enää. Tumma suklaakin alkaa maistua aika hyvältä. Pakastimesta löytyi korvapuusteja kahvin kaveriksi. Millä ihmeen ilveellä tästä sokeriaddiktiosta pääsee eroon?!?!?

Se, mikä hyvä puoli tässä on, niin nyt ei kotona ole enää kuin tummaa suklaata ja siihen tosiaan turvaudun vain äärimmäisessä himossa. Huomenna tosin on kauppareissu edessä. Voisiko joku perustaa sellaisen kaupan, missä ei myydä ollenkaan karkkia ja keksejä? Mä ainakin HETI alkaisin käydä siellä.